Etusivu


A R T I K K E L I T

Meditaatio

Itsen oivaltaminen

Moniulotteinen
hiljaisuus


[Intuitio ja sen kehittäminen]

Rukoilemisen merkitys

Luova Elämä

Oivalluskyky 1

Oivalluskyky 2

Tahto ja
henkisyys


Tasapaino

Henkisyys

Elämäntehtävä

Mielen
rakentuminen


Sydämen
meditaatiot


Henkinen äly

Itsetuntemus

Suru ja kriisi

Itsekasvatus

Luonnon lait


H A R J O I T T E E T

Sydänmeditaatio

Valomeditaatio

Onnellisuus

Kiitollisuus

Tietoisuus

Antaminen

Totuudellisuus




INTUITIO JA SEN KEHITTÄMINEN


Käsite intuitio on noussut voimakkaasti esille nykypäivinä puhuttaessa tietoisuudesta, luovuudesta ja ihmisen henkisestä kehittymisestä. Intuition olemusta ja toimintaa on myös yritetty selvittää monin eri tavoin.

Vaikeuksia tulee, jos intuition toimintaa tutkitaan pelkästään mielen näkökulmasta. Ihmisen mieli toimii omassa mielikuva- ja käsitepohjaisessa aikatietoisuudessa. Intuitio puolestaan toimii enemmän tietoisuuden korkeammilla tasoilla suoran näkemisen ja välittömän oivaltamisen ulottuvuudessa, jossa ei esiinny aikaan sidoksissa olevia mielen loogisia päätelmä- ja vertailuketjuja.

Kun tarkkailemme mielemme tapaa toimia, niin huomaamme, että ymmärrys syntyy vasta kun mieli on suorittanut (hyvin nopeasti) koko ajattelun prosessit loppuun (vertailu, muistelu, yhdisteleminen) siten, että ajattelu päättyy uuteen ristiriidottomaan tietoisuuden tilaan, jossa yhdistyy mielen nykyiset mielikuva- ja käsiterakenteet uusiksi hienojakoisimmiksi tajunnan rakenteiksi.

Mielitietoisuudessa ymmärrys syntyy pelkistetysti seuraavasti:
ajattelu > yhdistyminen > oivallus > ymmärrys.
Jos tiedon ja tietäjän komponentit otetaan mukaan ymmärryksen syntyprosessiin, niin siitä tulee seuraava:
tieto > ajattelu > yhdistyminen > oivallus > ymmärrys > tietoisuus (tieto+tietäjä).

Mikäli ajatteluprosessi päättyy jonkinasteiseen yhdistymiseen, jossa vanhat mielikuva- ja käsiterakenteet saavat uuden hienomman muodon, kokee ajattelija oivalluksen. Oivalluksen tilassa mieli on hetken aikaa tyhjä ennen kuin uudet tajunnan rakenteet ovat järjestäytyneet. Ymmärrys syntyy oivalluksen kokemisen jälkeen. Ymmärrys on merkki mielen rakenteiden uudelleenjärjestäytymisen onnistuneesta tapahtumasta. On tärkeää huomata, että ymmärrys tekee mieltä tyhjemmäksi. Kun ymmärrämme, emme enää ajattele. Ajattelua tarvitaan (oivalluksen synnyttäjäksi) vain niin kauan kuin emme ymmärrä. Ajattelu on siis vain välivaihe ymmärryksen synnyssä.

Ymmärryksen aikaansaama näennäinen mielen tyhjeneminen on mahdollista, kun oivalluksessa tapahtuu vanhojen mielen rakenteiden korvautuminen uusilla hienojakoisimmilla mielikuva- ja käsiterakenteilla. Oivalluksen kautta tietäjä yhdistyy uudelleenjärjestäytyneisiin tiedon kohteisiin syvemmällä tavalla. Oivallus muuttaa tietoa hienojakoisemmaksi siten, että tietäjä pääsee askelta lähemmäksi tiedon kohdetta. Tästä aiheutuu tietämisen syvenemisen myötä tapahtuva mielen näennäinen tyhjeneminen. Ymmärrys johtaa askel askeleelta kohti ykseyttä. Korkein ymmärrys on suoraa näkemistä, jossa tietäjä ja tieto ovat yhtä. Korkein tietämys saavutetaan vain tulemalla yhdeksi tiedon kohteen kanssa.

Edellä kuvatun mielen ymmärryksen syntyprosessin pohjalta voimme nähdä intuition uudesta näkökulmasta. Intuitio on lähempänä suoraa näkemistä, josta puuttuu aikaan sidoksissa olevien loogisten päätelmä- ja vertailuketjujen suorittaminen eli ymmärryksen syntyä edeltävä ajatteluprosessi.

Intuitiotietoisuudessa ymmärrys syntyy pelkistetysti seuraavasti:
yhdistyminen > oivallus > ymmärrys.
Jos lisäämme intuitioymmärryksen syntyprosessiin tiedon ja tietäjän komponentit, niin tapahtuma muuttuu seuraavaksi:
tieto > yhdistyminen > oivallus > ymmärrys > tietoisuus (tieto+tietäjä).

Intuitio on suoraa oivaltamista. Mieli tarvitsee yhden ylimääräisen ajattelutapahtuman vaiheen oivalluksen synnyttämiseen. Ajattelu on aikaa. Intuitio on ajatonta oivaltamista, josta seuraa välitön ymmärrys.

Jotta voisimme ymmärtää intuition olemuksen ja toiminnan mahdollisimman laajasti täytyy meidän tarkastella ihmistä henkisenä olentona, joka rakentuu kokonaisvaltaisesti eri olemuspuolien yhteistyön tuloksena. Alla olevassa kuvassa (kalvo luentosarjasta Tietoisuuden synteesi) on esitetty yksinkertaistettu ihmisen tietoisuuden rakenteen kuvaus. Kuvassa ihmisen tietoisuus on jaettu viiteen osaan eli ihmisen viiteen eri olemuspuoleen. Jokaisella olemuspuolella on oma tyypillinen toiminta- ja vastuualue kokonaisvaltaisen ihmisen muodostumisessa. Kuvasta käy ilmi myös intuition pääasiallinen sijoittuminen ihmisen tietoisuuden rakenteessa.


Tietoisuden rakenne, Tietoisuuden synteesi -kirjan mukaan



Intuition sijoittuminen ja toiminta-alue on sielussa, jota voidaan kutsua myös yli- tai alitajunnaksi. Kaavion avulla voimme havaita, että intuitiota ei voi sananmukaisesti kehittää. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että intuitio toimii ihmisen tiedostamattoman tajunnan alueella, jonne ihmisen normaali valvetietoisuus ei yllä. Sielutietoisuudessa toimiva intuitio vaikuttaa ja ohjaa alemmalla tasolla toimivaa mentaalikehoa eli mieltä. Mieli ei voi ohjata intuitiota, mutta intuitio ohjaa mieltä. Intuition kehittäminen voidaan siis tulkita intuitiolle avautumiseksi.

Tässä kohdin on hyvä muistuttaa, että osa intuitio-kokemuksista saattaa olla peräisin ihmisen muilta olemuspuolilta kuin varsinaiselta intuitiotietoisuudelta. Esimerkiksi ihmisen fyysinen keho sisältää runsaasti erilaista vaistotietoa, joka saattaa aktivoitua sopivassa tilanteessa (esim. uhka ja vaara) hyvinkin voimakkaasti siten, että ihminen voi tulkita tilanteen intuition synnyttämäksi. Tämän artikkelin puitteissa käsittelemme niitä intuitio-kokemuksia, jotka ilmenevät mielen kautta ja joiden voidaan katsoa olevan selvästi henkistä alkuperää.

Seuraavaksi selvitämme tärkeimpien intuitioon liittyvien yleisten havaintojen alkuperän käyttäen hyväksi edellä esitettyä tietoisuuden rakenteen kuvausta.

1. havainto: Intuitio ilmentyy arvaamattomasti.

Ihminen pystyy harvoin tietoisesti vaikuttamaan intuition ilmentymiseen, koska ihmisen tajunta ei ole normaalisti kehittynyt intuition toiminta-alueelle. Intuitio toimii sielutietoisuudessa, josta voidaan käyttää myös nimityksiä korkeampi itse, alitajunta tai ylitajunta. Kun ihmisen tietoisuus laajenee intuition toiminta-alueelle, herää ihmisessä henkinen näkökyky eli selvätietoisuus.

2. havainto: Intuitio ilmee nopeasti ja väläyksenomaisesti.

Intuition toiminta-alue on painottunut ylemmän mentaalikehon eli konkreettisen ja abstraktin mielen yläpuolelle. Mieli toimii aikaan sidottujen mielikuvayhteyksien ja käsitteiden parissa. Intuitio toimii puolestaan korkeamman tasoisten vähemmän mielen aikakäsitteeseen sidoksissa olevien tietoisuusrakenteiden ulottuvuudessa. Mieli on aikaa. Intuitio on lähempänä ajattomuutta. Siksi useat ihmiset, jotka kokevat voimakkaita intuition kokemuksia, puhuvat valosta sekä väläyksenomaisista nopeista oivalluksista ja tietopurskeista. Intuitio on lähempänä universaalista Valon kieltä.

3. havainto: Intuitio ohjaa ja auttaa.

Intuitio ohjaa usein ihmistä kriittisissä elämäntilanteissa ja tapahtumissa, koska intuitio toimii korkeammasta tietoisuudesta eli sielusta käsin. Sielutietoisuus sisältää ihmisen henkisen kehityssuunnitelman. Ihmistä voidaan auttaa ja opastaa intuition muodossa, mikäli ihminen on toimimassa voimakkaasti vastoin yleisiä henkisiä lainalaisuuksia tai omaa henkistä kehityssuunnitelmaa. Mitä tietoisempi ja avoimempi ihminen on, sitä herkemmin hän kykenee vastaanottamaan intuition arvokasta ohjausta.

4. havainto: Intuitio on suoraa välitöntä oivaltamista.

Intuitio on suoraa asioiden oivaltamista ilman mielen muodostamia loogisia vertailu- ja päätelmäketjuja, koska intuitio toimii mentaalikehoa eli mieltä korkeammalla tietoisuuden tasolla. Intuitiossa koettu sisäinen kokemusoivallus voidaan koota ja ilmaista myöhemmin sanojen, musiikin tai kuvien välityksellä. Huomionarvoista tässä on, että intuitiossa koettu välitön oivallus menettää kokemisulottuvuuden sekä osan tietosisällöstä, kun se muunnetaan mielen välityksellä toisen tyyppisiksi tietorakenteiksi, joita sanat, musiikki ja kuvatkin edustavat.

5. havainto: Intuitiosta käsin toimiminen on luovuutta ja helppoutta.

Intuitio on lähempänä ihmisen jumalallista olemusta. Ihminen, joka toimii intuition voimasta käsin elää rauhan, helppouden, luovuuden ja levollisuuden tietoisuudessa, jossa asiat näyttävät tapahtuvan kuin itsestään. Ihmisen syvin olemus muodostuu puhtaan rakkauden, tiedon ja luovuuden ykseydestä. Intuition ja ihmisen muiden olemuspuolien (keho, tunteet ja mieli) oikean tasapainoisen synteesin kautta herää korkeampi ihmisyys eloon.

6. havainto: Intuition ilmentymisen tapa on vaihteleva.

Intuitio ilmentyy jokaisen ihmisen kohdalla täysin yksilöllisesti tilanteeseen sopivalla tavalla. Intuitio voi ilmetä esimerkiksi voimakkaana tuntemuksena, valonomaisena väläyksenä, uutena ideana tai ohjauksena. Jokainen ihminen on erilaisten kokemusten, ominaisuuksien ja taipumusten muodostama yksilöllinen henkinen olento, siksi myös intuitio-kokemus on yksilöllinen.

7. havainto: Intuitio ilmentyy helpommin rentoutuneessa tilassa.

Sekavat tunteet ja hälyinen mieli estävät pääsyn sielutietoisuuteen, joka on intuition toiminta-alue. Rentoutuneessa tilassa mielemme ja tunteemme hiljenevät. Kykenemme paremmin vastaanottamaan alitajunnan ja intuition viestejä, kun mieli on hiljainen ja rauhallinen. Mielen selkeys edistää pääsyä korkeamman tietoisuuden ja intuition piiriin.

INTUITION KEHITTÄMINEN

Edellä kuvatun perusteella voidaan päätyä intuition kehittämisessä neljään kohtaan:

1. Tajunnan uudelleen suuntaaminen, jotta tajuntamme tavoittaa mahdollisimman paljon tiedostamatonta intuitiotietoisuutta.

2. Mielen selkeys, jotta voimme virittyä mahdollisimman vähäisin ajatteluprosessein intuitiotietoisuuden suoran näkemisen ulottuvuuteen.

3. Mielen oikea virittäminen, jotta saamme nostettua mielen herkkyyttä ja värähtelytaajuutta lähemmäksi intuitiotietoisuutta.

4. Käsitemaailman laajentaminen, jotta kykenemme muuntamaan intuitiotietoisuuden tietosisällön erilaisiksi mielen käsiteulottuvuuden ilmaisuiksi.

Näiden kohtien avulla voidaan edelleen johtaa käytännön harjoitukset intuition kehittämiseksi:

Meditaatio (tajunnan uudelleen suuntaaminen).
Normaalisti mielenkiintomme ja tajuntamme on suuntautunut lähes koko päivän ajan ulkoisen maailman tapahtumiin ja aistiärsykkeisiin. Tajuntamme täytyy saada suunnattua uudelleen mikäli aikomuksemme on avautua paremmin vastaanottamaan intuitiotietoisuutta. Erilaiset meditaatioharjoitukset sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Meditaatiossa tajuntamme kohdistetaan sisäänpäin tietoisuutemme tiedostamattomille alueille, joissa intuitio vaikuttaa. Meditaatioharjoitusten aikaansaaman tajunnan syvenemisen myötä tietoisuutemme avautuu kerros kerrokselta lähemmäksi intuitiota. Lopullinen tavoite on saada siirrettyä tajuntamme keskus intuitiotietoisuuden suoran näkemisen kirkkauteen.

Hiljaisuus (mielen selkeys).
Sekava mieli ja tunteet vaikeuttavat intuition ilmentymistä. Hiljaisuus auttaa mielen ja tunteiden selkiytymiseen. Mielen sisäiset jännitteet pääsevät vapaammin purkautumaan hiljaisuudessa. Kun päivittäin hiljaisuudessa kohtaamme mielemme muodostaman maailman ja elämme hyväksyvästi sisäiset tunteet, vapautuu tietoisuutemme turhasta ristiriitaisesta energiasta edistäen mielen selkeyttä.

Mietiskely ja luovuus (mielen virittäminen).
Henkisyys on herkistymistä korkeammille ja hienommille energiatasoille. Meidän tulee virittää mielemme erittäin herkäksi ajattelun instrumentiksi, jotta voisimme kasvaa mielen kaksinaisuuteen pohjautuvan erottelevan tietoisuuden yli. Mietiskelyn päätarkoitus on saada päivittäin mieli työskentelemään korkeiden henkisten ihanteiden parissa. Mietiskelyn tuloksena mielemme hermoradat herkistyvät vähitellen yhä hienojakoisemmalle ajatustyölle. Luova työskentely edistää myös suuresti mielen herkistämistä. Luovuuden vastaanottaminen on hyvä intuition kuuntelemisen harjoitus. Luovuuden ilmaisemisessa saamme tilaisuuden harjoitella intuitiotiedon muuntamista mielen avulla toisiin tiedon muotoihin.

Filosofia ja taide (käsitemaailman laajentaminen).
Varsinkin silloin, kun työskentelymme pääpaino on sanallisessa ilmaisussa (kirjoitus, puhe) tulisi meidän pyrkiä laajentamaan käsitemaailmaamme. Käsitemaailmalla tarkoitetaan sitä ajatusten, mielikuvien ja käsitteiden joukkoa, joiden varaan kokemus- ja mielitietoisuutemme toiminta rakentuu. Mitä korkeamman henkisen tiedon yhteyteen tietoisuutemme on kehittynyt, sitä vaikeampaa on ilmaista tätä Valon kieltä mielen ymmärtämässä muodossa. Voimme laajentaa käsitemaailmaa tutkimalla erityyppisiä rakentavia filosofioita, kohottavaa kulttuuria ja taidetta sekä tehdä sopivassa määrin elämysmatkailua. Tämän toiminnan seurauksena käsitemaailmamme avartuu siten, että saamme kirjalliseen ja suulliseen ilmaisuun enemmän rikkautta ja ilmaisuvoimaa.

- Jaakko Muhonen / Selfcon -