Etusivu


A R T I K K E L I T

Meditaatio

Itsen oivaltaminen

Moniulotteinen
hiljaisuus


Intuitio ja sen kehittäminen

Rukoilemisen merkitys

Luova Elämä

Oivalluskyky 1

Oivalluskyky 2

Tahto ja
henkisyys


Tasapaino

Henkisyys

Elämäntehtävä

Mielen
rakentuminen


Sydämen
meditaatiot


Henkinen äly

Itsetuntemus

Suru ja kriisi

[Itsekasvatus]

Luonnon lait


H A R J O I T T E E T

Sydänmeditaatio

Valomeditaatio

Onnellisuus

Kiitollisuus

Tietoisuus

Antaminen

Totuudellisuus




ITSEKASVATUS



Ihminen voi siirtyä turvallisesti itsekasvatuksen vaiheeseen, kun hän on syventänyt itsetuntemustaan eli oppinut tiedostamaan omat vahvuutensa, heikkoutensa, hyveensä, paheensa ja olemuspuolten painotuksen. Itsekasvatus on määrätietoista tietoisuuden, luonteen ja tahdon yksilöllistä kehittämistä itsetuntemuksen vaiheessa syntyneen korkeamman minuuden ihanteen mukaiseksi.

Itsetuntemuksen vaiheessa opitaan tuntemaan nykyinen minuus sekä synnytetään uusi tasapainoinen korkeamman minuuden idea ja ihanne. Itsekasvatuksen vaiheessa puolestaan tehdään kaikki tarpeelliset harjoitukset, joiden myötä tasapainoinen korkeampi minuuden idea saadaan käytännössä toteutumaan. Itsekasvatus on henkisen kasvun aktiivinen vaihe, jossa ihmisen korkeampi arvomaailma sisäistyy osaksi uutta identiteettiä.

Pelkkä itsetuntemus ei vielä riitä vapauttamaan ihmistä hänen itsekeskeisyydestään ja sidonnaisuudestaan, siksi itsekasvatus on tärkeä käytännön vaihe henkisen kasvun tiellä. Itsekasvatuksen tärkein tehtävä on muokata teoreettisesta henkisyydestä käytännön henkisyyttä, yhteisöllisyyttä edistävää. Käytännön henkisyys on viisautta, joka on ykseyden ymmärryksen valaisemaa toimintaa.

Itsetuntemus ja –kasvatus täydentävät toisiaan muodostaen vaihtuvia jaksoja ihmisen henkisen kasvun tiellä. Ihminen tekee elämänsä aikana muutamia syvyyssukelluksia itseensä tavoitteenaan uuden identiteetin muodostaminen. Usein itsen syvempi kohtaaminen tapahtuu ulkopuolisen kriisin tai fysiologisen kehityksen vuoksi, kuten aikuisuuteen kasvamisen, vanhuuden tai kuoleman kohtaamisen, avioeron tai epäonnistuneen uravalinnan pakottamana. Intensiiviset itsetuntemuksen vaiheet saattavat kestää yhdestä kahteen vuotta, jonka jälkeen ihmisen identiteetti on rakentunut uudelleen vastaamaan paremmin muuttuneita ulkoisia olosuhteita. Identiteetin muutosta tulisi seurata itsekasvatuksen vaihe.

Itsekasvatus on vaativampaa ja työläämpää kuin itsetuntemuksen lisääminen, joka tapahtuu teoreettisella ajatusten ja arvojen tasolla. Ajatuksista käytäntöön on vielä pitkä matka. Itsekasvatuksen vaiheen tulisi olla, sen vaativuudesta johtuen, pitempi kuin itsetuntemuksen. Ennen kuin ajatuksista tulee käytännön totta, on edessä vuosia kestävä itsekasvatuksen työ.

Ihmiskunta on tullut siihen kehityksen vaiheeseen, jossa jokainen yksilö on ottamassa yhä suuremman vastuun omasta henkisestä kasvamisestaan. Ihminen ei voi enää siirtää henkisen kehittymisensä vastuuta ns. guruille, jotka kertovat tarkalleen, mitä harjoituksia tulee suorittaa, milloin ja kuinka paljon. Gurujen aika alkaa olla ohi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen ihmisen tulee yhä enemmän luottaa oman sielunsa johdatukseen.


Mitä pidemmälle ihminen etenee henkisen kasvun tiellään, sitä enemmän hän itse on vastuussa omasta kehittymisestään. Ihmiskunta on kasvanut kypsäksi itsekasvatuksen ideologialle, jossa ihmisyksilö ottaa aktiivisen roolin ja vastuun omasta henkisestä kehittymisestään. Itsekasvatuksen tulee kuulua ihmisen normaaliin elämään yhtä luonnollisella tavalla kuin ammatin hankkimiseen ja kehittämiseen liittyvien opintojen. Itsekasvatus on ihmiskunnan uusi haaste.

Itsekasvatus on tie tietoisuuteen. Tietoinen ihmisyksilö toimii älykkäästi, tehokkaasti, luovasti, rakentavasti ja viisaasti koko ihmiskuntaa edistävällä tavalla nauttien samalla kokonaisvaltaisesti elämästään. Itsekasvatuksen vaikutukset ulottuvat ihmiselämän kaikille alueille aina ammatin harjoittamisesta fyysisiin urheilusuorituksiin asti, koska itsekasvatus vapauttaa ihmisen sisäisiä voimavaroja.


Oikea ja kestävä perusta itsekasvatukselle syntyy seuraavien ajatusten tukemana:

1. Elämä on kasvua. Elämän tarkoitus, laajemmasta näkökulmasta katsottuna, on kehittyminen. Kaikki liike tähtää korkeammalle tietoisuuden ja harmonian tasolle. Elämän perusta on kasvussa. Ihminen, joka on oivaltanut, että kaikkeen toimintaan liittyy kasvu ja kehittyminen, edistää tietoisesti omaa kehittymistään. Tällöin itsekasvatus liittyy luonnollisena asiana hänen elämäänsä.

2. Itsekasvatus on elämäntyyli. Ihminen toteuttaa elämässään itsekasvatuksen ideologiaa, kun hän suhtautuu elämään henkisen kasvun mahdollisuutena. Koska kaikki liike tähtää kehittymiseen, ei ole olemassa toimintaa, johon ei voisi liittää itsekasvatuksen näkökulmaa. Itsekasvatus on elämäntyyli, jossa ihminen toimii tietoisesti jatkuvan kehittymisen näkökulmasta koko elämänsä ajan.

3. Kokonaisvaltainen itsekasvatus. Epätasapainoinen itsekasvatus johtaa rajoittuneeseen tietoisuuteen, kuten ateismiin, jossa kielletään ihmisen henkinen olemus tai kiihkouskonnollisuuteen, jossa ylikorostetaan henkisyyden merkitystä järjen kustannuksella. Itsekasvatuksen tulee olla kokonaisvaltaista ja sen tulisi sisältää fyysisen kehon, tunteiden, mielen ja sielun harjoituksia, koska ihminen on energeettis-fyysinen olento. Itsekasvatuksen korkea ihanne ja päämäärä on tietoisuuden synteesi, jossa ihmisen olemuspuolet on saatettu täyteen tasapainoiseen toimintaan niin, että sydän ja mieli täydentävät toisiaan.

4. Ihminen on henkiolento. Itsekasvatuksen valtavaan urakkaan kohti tietoisuuden synteesiä ei ole mieltä lähteä ilman sitä ymmärrystä, että ihminen on henkiolento. Yksi ihmiselämä ei riitä lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi. Itsekasvatus tulee nähdä laajemmasta näkökulmasta useiden elämien kestävänä henkis-sielullisena prosessina.

5. Sieluna eläminen. Yhden ihmiselämän näkökulmasta katsottuna itsekasvatuksen painopisteen tulee olla ihmisen henkisen itsen oivaltamisessa ja sieluna elämisessä. Tällöin itsekasvatus tähtää siihen, että ihminen tekee kaikki tarpeelliset harjoitukset itsensä oivaltamiseksi ja olemuspuoltensa virittämiseksi elämäntehtävänsä menestyksellistä toteuttamista varten.

6. Jokaisella teolla on merkitys. Jokaisella ajatuksella, teolla ja pyrkimyksellä on merkitys sekä tietoisuuden näkökulmasta, että tulevaisuuden tapahtumien näkökulmasta. Ihmisyksilö ja koko ihmiskunta ovat vastuussa omasta tulevaisuudestaan. Ihminen luo itselleen onnellista tulevaisuutta, kun hän itsekasvatuksen keinoin pyrkii pääsemään yhä tiiviimpään yhteyteen sielunsa, maailmankaikkeuden ja Jumalan kanssa.

7. Itsekasvatus johtaa todelliseen älykkyyteen. Tasapainoinen itsekasvatus, jossa pääpaino on sielun oivaltamisessa, johtaa todelliseen älykkyyteen. Todellinen älykkyys syntyy vasta, kun sielun henkinen rakkaus valaisee mielen. Pitkäjännitteinen itsekasvatus on ainoa keino, jonka avulla ihminen voi herättää itsessään älykkään rakkauden. Henkistä älyä ei hankita teorioita opettelemalla, vaan itsekasvatuksen keinoin, elämällä ja toimimalla tietoisesti korkeiden henkisten ihanteiden mukaisesti.

8. Itsekasvatus on tie vapauteen. Itsekasvatus on ainoa tie, jota kulkemalla ihminen voi löytää pysyvän täyttymyksen ja vapauden elämässään. Itsekasvatuksen avulla ihminen saa viritettyä alemman itsensä sielunsa yhteyteen niin, että hän huomaa olevansa ajaton kosminen henkiolento. Itsekasvatus johtaa vähitellen henkiseen valaistukseen ja vapauteen. Tietoisuus on vapautta.


- Jaakko Muhonen / Selfcon -
  Otoksia kirjasta: Tietoisuuden synteesi