Etusivu


A R T I K K E L I T

Meditaatio

Itsen oivaltaminen

Moniulotteinen
hiljaisuus


Intuitio ja sen kehittäminen

Rukoilemisen merkitys

Luova Elämä

Oivalluskyky 1

Oivalluskyky 2

Tahto ja
henkisyys


Tasapaino

Henkisyys

Elämäntehtävä

[Mielen
rakentuminen]

Sydämen
meditaatiot


Henkinen äly

Itsetuntemus

Suru ja kriisi

Itsekasvatus

Luonnon lait


H A R J O I T T E E T

Sydänmeditaatio

Valomeditaatio

Onnellisuus

Kiitollisuus

Tietoisuus

Antaminen

Totuudellisuus




MIELEN LUONNE - RAKENTUMINEN

Tämä artikkeli on luku rakentuminen
kirjasta
Tietoisuus ja itsen eheytyminen.

Rakentuminen on merkittävä mielen luonteenpiirre. Rakentuminen aiheutuu mielen tavasta toimia. Mieli nauhoittaa ja tallentaa jatkuvasti kaiken kokemansa muistiin kokemuksiksi. Kokemuksia tallentavat mielen sisäiset tajunnan osat suhteessa itseensä. Kokemus muodostuu aina tiedon ja tunteiden osatekijöistä. Mielihyvän sisältyminen kokemukseen on mahdollista ainoastaan, jos kokija kokee kaiken suhteessa itseensä, niin kuin kaikki mielen sisäiset tajunnan osat tekevät.

Kun kokemus tallentuu mieleen, on sillä pyrkimys tallentua samantyyppisten tajunnan osien käytössä olevalle muistiulottuvuudelle. Toisin sanoen uusi kokemus pyrkii vahvistamaan vanhoja kokemuksia. Jokainen kokemus pyrkii sijoittumaan siten, että se rakentaa ja vahvistaa aikaisempia mielihyvän kokemuksia. Tapahtuma on mielen sisällä tiedostamaton. Tätä mielen tiedostamatonta tapaa käsitellä kokemuksia kutsumme tässä yhteydessä mielen rakentumiseksi. Mieli rakentaa ja lujittaa tiedostamatta itse itseään vanhoihin kokemuksiin perustuen. Rakentaminen sisältää rakentajan, ja siksi rakentaminen on aina tietoista toimintaa. Rakentuminen on tiedostamaton tapahtuma, joka ei sisällä tietoista rakentajaa. Mieli rakentuu, koska tapahtuma on tiedostamaton. Mielen sisäinen tapa toimia tukee rakentumisen tapahtumasarjaa.

Mikäli uusi kokemus on täysin irrallinen kaikista aikaisemmista kokemuksista, joutuu mieli sekavuuden valtaan. Samoin käy myös, jos uusi kokemus on ristiriidassa vanhojen kokemusten kanssa. Tällöin mielen sisäisellä ristiriidan tilalla on taipumus kasvaa, joka johtaa voimakkaampaan itsen erillisyyteen. Jos kokemusta ei pystytä käsittelemään, niin pahimmassa tapauksessa ristiriitaisen kokemuksen aikaansaama tilanne kielletään tietoisesti tai tiedostamatta. Tajunta saattaa siirtää ristiriitaisen tilanteen alitajuntaan. Tällöin ihminen kokee väliaikaisen helpotuksen, koska käsittelemätön ristiriita on normaalin tietoisuuden ulottumattomissa. Alitajunta toimii tässä tapauksessa mielen kaatopaikkana. Voimme hyvin ymmärtää, että tapahtuma johtaa entistä vaikeampaan itsen erillisyyden tilaan. Ristiriitaisen tilanteen käsittely on huomattavasti helpompaa normaalin tajunnan piirissä tietoisesti kuin alitajunnassa, jonne tajunta ei yllä.

Ristiriitaisuuden onnistuneella käsittelyllä tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä tilannetta, joka syntyy, kun kokemus pystytään tallentamaan mielen sisäisten tajunnan osien suhteen tyydyttävällä tavalla. Käsitelty kokemus rakentaa tällöin mieltä. Tyydyttävällä tavalla tallentuminen pitää sisällään sen, että kokemus saadaan käsiteltyä ja sijoitettua muistiin tajunnan osien suhteen siten, että kokemus tuottaa ja vahvistaa mielen sisällä koettua kokonaismielihyvän tunnetta. Tilanne on aina kompromissi, jossa jokin itsetietoinen tajunnan osa menettää asemaansa suhteessa muihin tajunnan osiin. Tapahtuman lopullinen päämäärä tähtää aina mielen rakentumiseen.



Mielen tapa käsitellä kokemuksia rakentaa mieltä itseään vaikuttimenaan mielihyvän tuntemukset. Muistakaamme myös, että mielihyvän kokeminen on seuraus. Mielihyvää saadaan tavoitteen tai ihanteen saavuttamisesta. Tavoite tai ihanne voi olla myös tiedostamaton tavoite tai se, että mieli on asettanut tietoisesti tavoitteekseen sen, ettei tavoitteita tai ihanteita ole. Tällöin kyseessä oleva toimintamalli tukee ja suojaa parhaiten mielen rakentumisen tapahtumaa ja sisäistä tasapainoa, joka on jo itsessään tiedostamaton tavoite. Elämä ilman tavoitteita on mielelle mahdottomuus. Tavoittelun kohde voi olla myös hyvin korkea ihanne, jota ei koskaan täysin saavuteta, kuten rauha, tyytyväisyys, rakkaus ja ystävällisyys. Mieli määrittelee tietoisesti tai tiedostamattaan tavoitteen tai ihanteen ja kokee mielihyvää tavoitteen saavuttamisesta. Mielihyvä on aina seurausta tapahtumasta ja se toimii mielen rakentumisprosessin vaikuttimena.

Mielellä on kolme selkeästi erottuvaa tapaa käsitellä uusi ristiriitainen kokemus. Niistä ensimmäinen on siis ristiriidan tietoinen kohtaaminen ja sen selvittäminen, mikä johtaa uuteen mielen tajunnan osien väliseen tasapainon tilaan. Toinen tapa on ristiriidan kieltäminen, joka pahimmassa tapauksessa johtaa ristiriidan tietoiseen tai tiedostamattomaan tallentumiseen alitajunnan eli normaalin päivätajunnan ulottumattomissa olevalle muistialueelle. Mikäli uusi kokemus on kyllin voimakas ja monisäikeinen, saattaa siitä muodostua kokonaan uusi tajunnan osa. Tämä on kolmas tapa. Tähän liittyy usein myös jonkin tai joidenkin tajunnan osien kuolema. Toisin sanoen uusi kokemus on niin mullistava positiivisuudessaan tai negatiivisuudessaan, että mielen sisäinen tajunnan tasapaino muuttuu täysin. Uusi kokemus saattaa sisältää niin paljon mielihyvää, että se ylittää kaikkien aikaisempien mielen sisäisten kokemusten mielihyvän tunteen. Tällöin uusi kokemus synnyttää uuden tai uusia mielen sisäisiä tajunnan osia.

Mieli rakentaa itse itseään. Mieli ei voi toimia muuten kuin rakentumisen periaatteen mukaisesti. Mieli kokee kaikki itsensä kautta ja tallentaa kokemansa kokemuksiksi. Tällä on se seuraus, että mielen sisäinen kokeminen ei ole koskaan tuoretta. Mieli rakentuu koko ajan vanhan päälle. Vanhan päälle rakentuminen tarkoittaa sitä, että mieli elää jakautuneessa ajan tilassa. Tässä on se perimmäinen syy, jonka takia mieli ei voi olla koskaan puhdas, eikä mielen avulla voi saavuttaa suoraa vapaata olemisen tilaa. Niin kauan, kun mieli tallentaa kokemuksia, tapahtuu rakentumista, joka rikkoo tajunnallisen suoran kokemisen. Mieli toimii sidottuna kokemuksiin, jotka ovat menneisyyttä. Menneisyys sitoo mielen ja särkee nyt-hetken suoran puhtaan kokemisen. Mieli rakentuu menneisyyden varaan ja estää siis suoran erottelemattoman näkemisen ja kokemisen.


Mitä pidemmälle mielen sisäisen rakentumisen tapahtuma etenee, sitä rajoittuneemmaksi ja hauraammaksi elämä muodostuu. Toisin sanoen mitä enemmän eläminen pohjautuu vanhoihin kokemuksiin, sitä varmemmin ihminen kohtaa suurta ahdistusta, epävarmuutta ja tuskaa. Ahdistus on pohjimmiltaan puhtaan nyt-hetken rikkoutunut tila sekä mielen rakentumisen aikaansaama itsen ristiriitainen erillisyys.

Elämää ei voi määritellä, koska se on jatkuvaa muutosta. Jatkuvassa muutoksessa oleminen on mahdollista vain suoran kokemisen kautta. Suora kokeminen on elämistä ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta. Mitä voimakkaammin tajunta on sidoksissa mieleen, sitä enemmän mielen rakentumista tapahtuu ja sitä enemmän eläminen rajoittuu. Rakentuminen tekee siis elämästä rajoittuneen.

Rakentumisen tapahtumilla on eroja. Positiivinen rakentuminen vahvistaa mieleen sidottua tajuntaa, koska mieli tällöin vahvistaa itse itseään. Positiivisessa rakentumisessa mieltä ruokitaan jatkuvasti mielihyvän tunteilla, mikä johtaa siihen, että mielen sisäinen tapa nähdä ja kokea maailma ei kyseenalaistu. Tilanne saattaa johtaa vähitellen itsekeskeiseen ja rajoittuneeseen elämäntapaan, jossa kaikki nähdään suhteessa mielen sisäiseen itseen ja siihen, kuinka tilanteista saisi yhä enemmän ja enemmän mielihyvää. Positiivinen rakentuminen vahvistaa egoa. Mitä voimakkaammaksi ego kasvaa, sitä suuremmaksi kasvaa itsen kokonaisvaltainen erillisyys.

Mitä pidemmälle mielen sisäinen positiivinen rakentuminen etenee, sitä voimakkaammaksi ego muodostuu ja sitä enemmän maailma nähdään suhteessa itseen. Mitä enemmän maailma koetaan ja nähdään suhteessa itseen, sen hauraammaksi elämä muodostuu ja sitä rajoittuneemmaksi ymmärrys jää. Syvä ymmärrys voi syntyä vain, jos asiat nähdään objektiivisesti mahdollisimman paljon itsestä irti. Ymmärryksen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää itsen löytämisen tielle astuttaessa. Totuutta on täysin mahdotonta oivaltaa, mikäli kaikki koetaan suhteessa itseen. Usein voimakkaan egon omaavat ihmiset eivät tästä syystä ole sisäisesti suuntautuneita.

Negatiivinen rakentuminen on puolestaan tapahtuma, joka järkyttää mielessä vallitsevaa tasapainon tilaa. Negatiivista rakentumista tapahtuu, kun uudet kokemukset ovat ristiriidassa vanhojen kokemusten kanssa. Uusien kokemusten ei tarvitse olla mielipahaa sisältäviä kokemuksia. Oleellista on se, että uusille kokemuksille ei löydy vanhoihin kokemuksiin pohjautuvaa lähtökohtaa. Tällöin uudet kokemukset aiheuttavat mielen sisäisen jännitteellisen ristiriitatilanteen. Ristiriitatilanne syntyy mielen sisäisten tajunnan osien välille, jolloin mielen sisäinen tajunta pyrkii hakemaan uutta tasapainotilaa. Mikäli tilanne jatkuu sopivan pitkään jännitteellisenä, mielen sisäinen tajunta alkaa itsestään syventyä. Korostettakoon vielä sitä seikkaa, että kysymyksessä ei tarvitse olla negatiivisten kokemusten aiheuttama ristiriitatilanne, ja näin ei saisikaan olla. Kysymyksessä on pikemminkin mielen sisäinen hämmästyksen ja kyseenalaistamisen ilmapiiri, joka on otollinen tila korkeamman ymmärryksen ja oivalluksen synnylle.

Mikäli mieli on liian tyytyväinen itseensä, uusi tapa lähestyä elämää on huomattavasti vaikeampaa, jollei peräti mahdotonta, kun se lähtökohta, jossa mieli on vapaassa hakevassa ristiriitaisen ihmettelevässä dynaamisessa tilassa. Negatiivinen rakentuminen tekee mielen vapaammaksi, ja vapaa ilmapiiri on ehdoton vaatimus Totuuden oivaltamiselle. Mitä enemmän tajunta on irti mielestä, sitä paremmat lähtökohdat luodaan itsen eheytymisen tapahtumalle.

Mieli määrittelee salakavalan helposti Totuuden eli Korkeimman Tietoisuuden ihanteeksi. Tällöin itsen eheytyminen muuttuu mielen sisäiseksi eheytymisen tavoitteluksi. Totuutta ei voi tavoittaa, yhtä vähän kuin itseä voi ihanteeseen sidotusti eheyttää. Kaikki tavoittelu on hienovaraista mielen luomaa harhaa, joka kohdistuu poikkeuksetta aina mieleen itseensä. Muutokset saattavat olla ja usein ovatkin mielen sisäistä tasapainoa positiivisesti rakentavia, mutta niiden avulla itsen lopullinen eheytyminen ei ole mahdollista. Itsen lopullinen eheytyminen on mahdollista ainoastaan dynaamisessa vapaan luovassa tajunnallisessa tilassa. Tällöin tajunta on vapaa itsestä, ja ainoastaan itsestä vapaan jatkuvan uusiutuvuuden ja luovuuden tilassa on Totuuden välitön oivaltaminen mahdollista.

Korkein Tietoisuus ei ole staattinen tila, joka kerran oivalletaan, vaan se on jatkuva muutoksen ja rajattoman luovuuden tila. Korkein Tietoisuus on jatkuva ääretön dynaaminen muutos, joka ilmenee niin nopeasti, että se näyttää olevan levossa. Mitä luovempaan ja vapaampaan tietoisuuteen tajunta on vapautunut, sitä helpommin voidaan vastaanottaa Korkeimman Tietoisuuden hienoa energiaa.



Luova tajunnallisesti vapaa tila tekee mahdolliseksi puhtaan rakkauden suoran kokemisen. Mielen sisällä koettu rakkaus on mielen itsensä kautta eroteltua rakkauden ja mielihyvän sekoitusta. Vain itsestä vapaa rakkaus voi ilmetä hetkestä hetkeen yhtä puhtaana menettämättä koskaan tuoreuttaan. Mieleen sekoittunut rakkaus on aina kuihtuvaa ja katoavaista, ja siksi mieli jatkuvasti vuodesta toiseen ponnistelee saavuttaakseen yhä uudelleen ja uudelleen kadotetun mielihyvän ja rakkauden. Mielen sisäinen vertaileva rakkaus ei voi koskaan säilyä tuoreena. Mieli tavoittelee loputtomasti pysyvää rakkautta, joka on sille mahdotonta saavuttaa. Mielen saavuttama mielihyvä ja rakkaus ovat väistämättä ohimenevää. Ainoastaan itsestä irti oleva jatkuvan uusiutumisen luova tila mahdollistaa pysyvän rakkauden kokemisen. Tällöin rakkautta ei saavuteta, vaan rakkaus on. Se, mikä ei ole saavutettua, ei voi kadota. Itsen eheytyminen korkeampaan rakkauden kokemiseen tapahtuu. Korkea rakkauden tila on erottelematon itsestä vapaa hetkestä hetkeen uusiutuva luovuuden tila.

Myös tieto voi väärin painotettuna edistää mielen sisäistä positiivista rakentumista. Oikein ymmärrettynä tieto edistää aina epätoden ja harhan poistumista korkeamman tietoisuuden ilmentymisen tieltä. Tällöin tieto toimii oivalluksen käyttövoimana. Oivallus puolestaan syventää ymmärrystä. Ymmärrys näkee tiedon tietoisuuden ilmaisemisen raaka-aineena. Tietoisuus käyttää hyödykseen tietoa eikä päinvastoin. Tietoa tarvitaan tietoisuuden ilmaisemiseen, eikä tietoisuuden sitomiseen. Mikäli tiedosta tulee itseisarvo, edistää se mielen rakentumista ja vaikeuttaa korkeamman tietoisuuden ilmentymistä. Väärin painotettuna tieto rajoittaa tietoisuuden vapaata ja luovaa kenttää. Mitä pidemmälle mielen sisäinen rakentuminen on päässyt etenemään, sitä rajoittuneemmaksi muodostuu tietoisuus.

Mielen rakentuminen estää vapaan luovuuden ilmentymisen, joka on ensimmäisiä edellytyksiä tajunnan syventymisen mahdollistumiselle kohden korkeampaa tietoisuutta. Kaikki tieto on aina poikkeuksetta epätotta. Vain Korkein Tietoisuus on totta. Tieto on vain Korkeimman Tietoisuuden rajoittunutta heijastumaa. Siksi tajuntaa ei pidä sitoa epätoteen tietoon. Kun tajunta on alati vapaassa luovassa tilassa, on välitön Totuuden oivaltaminen mahdollista.


- Jaakko Muhonen / Tietoisuus ja itsen eheytyminen / Rakentuminen -