Etusivu


A R T I K K E L I T

Meditaatio

Itsen oivaltaminen

Moniulotteinen
hiljaisuus

Intuitio ja sen kehittäminen

Rukoilemisen merkitys

Luova Elämä

[Oivalluskyky 1]

Oivalluskyky 2

Tahto ja
henkisyys

Tasapaino

Henkisyys

Elämäntehtävä

Mielen
rakentuminen

Sydämen
meditaatiot

Henkinen äly

Itsetuntemus

Suru ja kriisi

Itsekasvatus

Luonnon lait


H A R J O I T T E E T

Sydänmeditaatio

Valomeditaatio

Onnellisuus

Kiitollisuus

Tietoisuus

Antaminen

Totuudellisuus


OIVALLUSKYKY

Oivalluskyvyn yleinen määritelmä (Jaakko M.)

Kyky nähdä asiayhteydet spontaanisti siten, että saadaan luoduksi tilanteelle uusi syvempi merkitys tai ratkaisu. Oivalluskyky muodostuu kahdesta tekijästä;
  - välittömästä spontaanista tietämisestä (tietoisuus) ja
  - tilanteen asiayhteyksien näkemisestä (yhdistäminen),
joiden myötä saadaan luoduksi tilanteelle uusi syvempi merkitys tai ratkaisu.

Oivalluskyky ei ole pelkästään kyky ratkaista ongelmia, vaan se on ennen kaikkea kyky luoda tilanteelle uusi merkitys asiayhteyksien syvemmän tiedostamisen myötä. Oivalluskyky on luovuustapahtuma pienoiskoossa, jossa tiedostamisen ja yhdistämisen myötä saadaan luoduksi uutta.
Oivalluskyky asiantuntijan näkökulmasta

Nyky-yhteiskuntamme on asiantuntijoiden yhteiskunta. Asiantuntija on henkilö, jolla on laaja tietämys jostain osa-alueesta. Asiantuntijoita ovat esimerkiksi konsultit ja kouluttajat sekä eri alueiden tekniset asiantuntijat. Asiantuntijalta oletetaan oivalluskykyä hänen erikoisalaansa kohdistuvan perehtyneisyyden, tiedon ja kokemusten vuoksi. Alla on lista niistä ominaisuuksista, joiden yhdistelmästä syntyy oivalluskykyinen asiantuntija.
1. Asiantuntevuus. Paljon kokemuksia ja sisäistynyttä tietoa.
Kokemukset ja sisäistynyt tieto ovat perusedellytyksiä asiantuntevuudelle. Mitä enemmän asiantuntevuus perustuu omakohtaisiin kokemuksiin yhdistyneenä hankitun tiedon perusteelliseen sisäistymiseen, sitä parempi perusta on asiantuntevuudella. Asiantuntijassa yhdistyvät tieto, kokemukset ja ilmaisukyky. Tietoa tarvitaan erikoisalueen hallintaan. Kokemuksia tarvitaan tiedon oikeaan käyttöön ja soveltamiseen. Ilmaisukykyä tarvitaan tilanteen asiayhteyksien selvittämiseen sekä ymmärryksen ja ratkaisun ilmaisuun puheen, kirjoituksen tai kuvien muodossa. Asiantuntevuus on tieto-taitoa, joka kehittyy kokemusten ja sisäistyneen tiedon myötä. Paras asiantuntija on innovaattori, joka on hieman edellä muita erikoisalueensa tutkimisessa ja soveltamisessa.

2. Erottelukyky. Taito erottaa oleellinen epäoleellisesta.
Asiantuntija kohtaa usein monimutkaisia tilanteita, joissa asiayhteydet ovat laajoja ja ristiriitaisia. Erottelukyky on ominaisuus tiedostaa kyseessä olevan tilanteen oleelliset asiayhteydet eli löytää asian ydin. Hyvä asiantuntija pystyy tarvittaessa erottelukykynsä avulla harmonisoimaan ristiriitaisen tilanteen luoden asioille tärkeysjärjestyksen sekä aikataulun perustuen oleellisiin asiayhteyksiin. Erottelukyky on siis taito löytää oleelliset asiayhteydet ja luoda asioille tärkeysjärjestys sekä mielekäs aikataulu.

3. Objektiivisuus. Nähdä asiat laajemmasta näkökulmasta.
Objektiivinen asiantuntija on puolueeton, suvaitseva ja laajanäköinen. Paras ratkaisu ei ole aina se, mikä on hyväksi koettu. Objektiivisuus luo perustan jatkuvalle muuntumiselle, joka on tärkeä ominaisuus kehitystä haettaessa. Objektiivinen asiantuntija on enemmän irti omista kokemuksista ja näkemyksistä, jonka seurauksena hänen oppimis- ja muuntumiskykynsä on nopea ja joustava. Hän ymmärtää, että kehitystä ei voi tapahtua muuten kuin vanhojen rakenteiden uudelleenjärjestäytymisen myötä. Oikealla tavalla työstetyt kokemukset purkavat sisäistä sidonnaisuutta siten, että asiantuntijalle kehittyy objektiivinen ennakkoluuloton asenne uusille, jopa täysin vanhojen kokemusten vastaisillekin ideoille. Objektiivisuus on muuntumisen ja luovuuden perusta.

4. Selkeys. Selkeys ajattelussa, ilmaisussa ja toiminnassa.
Koska asiantuntija työskentelee usein kiireen ja ristiriitaisuuden keskellä, tulee asiantuntijan itse olla sisäisesti selkeä. Vain selkeys voi luoda selkeyttä kaaoksen keskelle. Mikäli asiantuntija tempautuu tilannetta ympäröivään kaaokseen ja epäjohdonmukaisuuteen, on tuloksena harvoin harmoniaa. Oivalluskyky on selkeyttä. Se on toimintaa oman sisäisen rauhan ja järjestyksen keskuksesta käsin. Hyvä asiantuntija luo selkeyttä, varmuutta ja luottamusta ympärilleen. Selkeyden lähtökohta on ajattelussa, koska ajatukset ovat ilmaisun ja toiminnan perusta. Selkeää toimintaa edeltää aina selkeä ajattelu. Oivalluskyky on ajattelun, ilmaisun ja toiminnan kokonaisvaltaista selkeyttä.

5. Intuitio. Loogisin ratkaisu ei ole aina paras ratkaisu.
Asiantuntija, joka perustaa oivalluskykynsä pelkästään loogisen päättelyn varaan, käyttää sisäisiä voimavarojaan rajoittuneesti. Järkeilyllä ja logiikalla päästään pitkälle ongelmien ratkaisemisessa, mutta kun on kysymys uuden luomisesta, voi sitova järkeily muodostua jopa esteeksi oivalluksen synnylle. Intuitiiviset mieli- ja käsitekuvat sekä vapaat sisäiset tunnevirrat ovat avainasemassa uutta luotaessa. Intuitio on rationaalisen ajattelun ja perinteisen yksisuuntaisen ongelmanratkaisun rajat rikkovaa oivalluskykyä, joka perustuu alitajunnan kätköissä oleviin kokemus- ja tietovarastoihin. Ajattelukyvyn hienovireisyys ja rento valppaus auttavat intuitiivisen tajuntatilan synnyssä.
Oivalluskyky henkisyyden näkökulmasta

Henkinen oivalluskyky on elämisen viisautta, taitoa yhdistää tieto rakkauteen siten, että saadaan luoduksi uusia kohottavia ajatuksia ja tekoja ihmiskunnan keskuuteen. Mitä kovemmaksi yhteiskunnan vaatimukset tulevat uuden omaksumisen, luovuuden ja tuottavuuden suhteen, sitä enemmän ihmiset tarvitsevat henkistä oivalluskykyä. Henkinen oivalluskyky on taitoa elää lyhyt maallinen elämä henkisen kehittymisen näkökulmasta. Alla on lista niistä ominaisuuksista, joiden yhdistelmästä syntyy henkinen oivalluskyky.

1. Itsetuntemus. Tasapainoinen yhteys kaikkiin olemuspuoliin.
Jokainen ihminen kantaa sielussaan suuren määrän sisäistynyttä tietoa. Sielutietoisuus on muodostunut vuosituhansien aikana hankittujen kokemusten ja kehityksen myötä. Yhteys sieluun on henkisen oivalluskyvyn perusta. Itsetuntemus on tasapainoista yhteyttä sielun, mielen ja fyysisen kehon välillä. Todellinen itsetuntemus muodostuu olemuspuolten synteesistä, jossa tajunnan keskus on vapautunut lähelle sielutietoisuutta. Henkinen oivalluskyky ei voi syntyä ilman itsetuntemusta. Itsetuntemus on portti sielun lähteelle, josta henkinen oivalluskyky viriää.

2. Erottelukyky. Sielun viisauden soveltaminen.
Jotta voisimme elää henkisesti rikasta ja rakentavaa elämää, tarvitsemme erottelukykyä oleellisen ja epäoleellisen tiedostamiseen. Oleellisia ovat kaikki ne asiat ja kokemukset, joita sielu tarvitsee sillä hetkellä kehittyäkseen. Oleellinen ja epäoleellinen ovat subjektiivisia käsitteitä, jotka jokaisen ihmisen sielu määrittelee tapauskohtaisesti. Erottelukykyä tarvitaan sielun ajattoman viisauden soveltamisessa jokapäiväiseen elämään siten, että ihminen tiedostaa ne elämän tilanteet ja tapahtumat, jotka johdattavat ihmistä kohden sielun täyttymystä.

3. Objektiivisuus. Oman sidonnaisuuden tiedostaminen ja kohtaaminen.
Elämä tuo eteen erilaisia haasteita ja pelkoja, joiden tarkoitus on näyttää tietoisuudessamme ne ominaisuudet ja epätasapainot, jotka tarvitsevat kehittymistä. Jokainen koettu pelon eri muoto, kuten ahdistus, viha, mustasukkaisuus, on haaste kohdata oma sidonnainen ajattelu- ja tunnemaailma uudella syvemmällä tasolla. Objektiivisuus avaa tien tietoiseen itsekasvatukseen, jossa ajatusten, tunteiden ja toimintatapojen tiedostamisen myötä ihmisestä tulee itselleen sekä opettaja että oppilas. Henkinen oivalluskyky on nähdä asiat ja oma sidonnaisuus niin kuin ne ovat. Objektiivisuus on totuutta. Totuuden näkeminen vapauttaa.

4. Rakkaus. Kaiken eheyden perusta.
Oivallus on eheyttävä tapahtuma. Siellä missä on eheyttävää luovuutta, joka johtaa selkeyteen, tasapainoon ja rauhaa, on myös aina rakkautta, sillä rakkaus on maailmankaikkeuden yhdentymisen voima. Rakkaus on kaiken eheyttävän luovuuden ja oivalluskyvyn perusta. Rakkaus on maailmankaikkeuden hieno sidosenergia, joka elävöittää myös kaikki ihmisen olemuspuolet. Ilman rakkautta ei voi olla eheyttävää oivalluskykyä. Rakkaus sitoo yhteen kaikki oivalluskyvyn ominaisuudet sekä luo perustan itsetuntemukselle. Rakkaus on ykseys. Henkinen oivalluskyky on matka ymmärryksen kautta ykseyteen.
Henkinen oivalluskyky luo perustan kaikelle ulkoisen tiedon (aisti- ja ainemaailmaa käsittelevä tieto) rakentavalle käytölle. Tällöin tietoa käytetään edistämään ihmiskunnan hyvinvointia henkisen kehittymisen näkökulmasta. Ilman henkistä näkökykyä tieto on kuollutta. Henki elävöittää aineen, niin kuin henkinen oivalluskyky elävöittää tiedon.

Henkinen oivalluskyky on korkeimmillaan yhdistävää ajattelua eli ns. synteettistä ajattelua. Synteettinen ajattelu ei ole tunneälyä, loogista päättelyä tai intuitiota, vaan se on kaikkien ajattelun eri muotojen synteesiä, jossa pääpaino on sydämessä. Sydän edustaa sieluun sisäistynyttä kokemusvarastoa eli sielutietoisuutta. Henkinen oivalluskyky saa alkunsa sydämen tietoisuudesta, jossa syntynyt abstrakti ymmärrys yhdistyy aistimaailman tunne- ja loogiseen älyyn sekä ihmisen arvo- ja käsitetodellisuuteen. Synteettisessä ajattelussa mieltä käytetään lähinnä oivalluksen muodon rakentamiseen ja ilmaisuun. Synteettinen ajattelu on ihmiskunnan uusi askel kohden korkeampaa ajattelun tasoa.

- Jaakko Muhonen / Selfcon -