Etusivu


A R T I K K E L I T

Meditaatio

Itsen oivaltaminen

Moniulotteinen
hiljaisuus

Intuitio ja sen kehittäminen

Rukoilemisen merkitys

Luova Elämä

Oivalluskyky 1

Oivalluskyky 2

[Tahto ja
henkisyys]

Tasapaino

Henkisyys

Elämäntehtävä

Mielen
rakentuminen

Sydämen
meditaatiot

Henkinen äly

Itsetuntemus

Suru ja kriisi

Itsekasvatus

Luonnon lait


H A R J O I T T E E T

Sydänmeditaatio

Valomeditaatio

Onnellisuus

Kiitollisuus

Tietoisuus

Antaminen

Totuudellisuus


TAHTO JA HENKISYYS

Tahdoksi voidaan yleisesti nimittää sitä sisäisten toimintojen kokonaisuutta, joka saa aikaan yksilössä halujen ja päämäärien tietoisen tavoittelun. Tahtotoiminta on halujen tyydyttämiseen ja päämäärien saavuttamiseen tähtäävää toimintaa. Tahto on yksilön alati kehittyvän yksilöllisyyden ja ainutlaatuisuuden ilmausta tekojen kautta.

Tahtotoiminta on korkeammalla tasolla kuin vaisto- ja viettitoiminnot. Tahto on tietoista toimintaa, jota ei voi ilmetä sanan todellisessa merkityksessä ennen kuin yksilö on tullut tietoiseksi omista haluistaan. "Minä tahdon" - on ilmaus, joka pitää sisällään itsetajunnan ("minä") sekä tietoisen tahdon kohteen ("tahdon jotain"). Tahto on itsetajuisen yksilön pyrkimystä tyydyttää sisäiset halut ja tarpeet.

Tahtotoimintaan liittyy kaksi perusasiaa, jotka ovat

1. Halujen synty ja voima

Ihmisen tietoisuuteen virtaa jatkuvasti uusia haluja ja tarpeita. Halut syntyvät ihmisen olemuspuolten (keho, mieli, sielu) yhteisvaikutuksen tuloksena, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Halujen syntyy vaikuttavat kehotietoisuus (esim. seksuaalisuus, nälkä), sisäiset tuntemukset (esim. pelot, yksinäisyys), mielikuvat (menneisyys, odotukset) sekä sielun heijastukset (esim. henkiset arvot, moraali). Halujen lopullisen tason ja muodon määräävät yksilön tietoisuuden painottuminen sekä voimakkaimman halun tai tarpeen koostumus. Syntyneen halun tyydytystarve (eli voima) määrää paljon tahdon myöhemmän ilmentymisen. Voimakas halu saa aikaan voimakkaan tahtotoiminnan. Heikko halu ei riitä voimaksi pitkäaikaiseen tahtotoimintaan.

2. Toiminta halujen tyydyttämiseksi

Kun halut ja tarpeet ovat saaneet tietoisuudessa konkreettisen muodon ja kohteen, alkaa toiminta halujen tyydyttämiseksi. Tahdon ilmentymiseen ja voimaan vaikuttavat mm. seuraavat tekijät:

- Tarpeiden ja halujen tyydytystarve. Elossapysymisen tarve, fyysisen kehon tarpeet (ruoka, 
  lisääntyminen) sekä henkiset halut (rakkaus, rauha) ovat tyydytystarpeiltaan kaikkein voimakkaimpia
  tarpeita saaden aikaan yksilöissä voimakkaimmat tahtotoiminnot.

- Halujen rakenteen aste. Mitä kiteytyneempi on halu, sitä enemmän siinä on voimaa. Ristiriitaisissa
  jäsentymättömissä haluissa ei ole voimaa pitkäaikaisen tahtotoiminnon toteuttamiseksi.

- Yksilön kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Voimakastahtoinen ihminen työskentelee kärsivällisesti ja
  pitkäjänteisesti päämääränsä saavuttamiseksi.

- Itsetunto ja ympäristö. Ulkoinen painostus ja pienet vastoinkäymiset eivät horjuta hyvän itsetunnon
  omaavan ihmisen tahtoa. Toisaalta ympäristön tuki antaa lisää voimaa tahtotoimintaan.

- Tahtotoiminnan jäsentyneisyys. Epäjohdonmukainen ja ristiriitainen toimita saattaa estää päämäärän
  saavuttamisen. Selkeys ja systemaattinen toiminta edistävät päämäärän saavuttamista.



TAHTO HENKISESSÄ KEHITTYMISESSÄ

Tahto on yksi suurimmista lahjoista, jonka sielu saa Jumalalta kehittyessään yksilötietoisuuden tasolle. Tahtoon liittyy vapaus ja vastuu. Tahto on vapautta ilmentää haluja ja valita niitä tekoja, jotka tuntuvat yksilölle tärkeiltä sillä hetkellä. Vapaaseen tahtoon liittyy myös vastuu. Vastuu on luonnollinen valintojen ja tekojen seuraus. Vapaasta tahdosta, teoista ja vastuusta muodostuu syyn ja seurauksen laki.

Persoonallinen tahto nähdään usein henkisessä kehittymisessä Korkeimman ohjauksen ja kokemisen esteenä. Siksi useat henkiset harjoitukset pyrkivät hiljentämään persoonallisen tahdon vaikutusta siten, että ihmisen korkeampi henkinen tahto pääsisi enemmän vaikuttamaan. Voimme jalostaa turvallisesti persoonallista tahtoa kohden korkeampaa henkistä tahtoa seuraavasti:

1. Persoonallisen tahdon hiljentäminen

Ihminen on täynnä lukemattomia haluja ja tahdon kohteita. Suurin osa ihmisen elämästä kuluu katoavan materian, rahan ja aistityydytysten tavoittelussa. Mitä enemmän olemme täynnä voimakkaita haluja, sitä vähemmän jää tilaa korkeammalle tahdolle ja henkiselle täyttymykselle. Persoonallisen tahdon hiljentäminen on tyhjentymistä itsestä. Mitä vähemmän haluamme sitä enemmän saamme. Kun emme vastaa kaikkiin persoonallisiin haluihin ja pyyteisiin, niin emme voimistuta vanhoja haluja ja luo uusia halun kohteita. Itsekkäiden pyyteiden tiedostamisen ja epäitsekkään toiminnan myötä persoonallinen tahto vaimenee antaen enemmän tilaa korkeammalle hengen tahtokeskukselle.

2. Korkeamman tahtokeskuksen voimistaminen

Korkeamman tahtokeskuksen voimistaminen on kaksivaiheinen tapahtuma, johon kuuluu tiedostaminen ja toteuttaminen seuraavasti:

Korkeamman tahdon tiedostaminen
Kun mieli on selkiytynyt ja suurimmat halut hiljentyneet, voimme erottaa korkeamman tahtokeskuksen heikkoja kaikuja. Ne ovat sielun kuiskauksia, jotka opastavat meitä kohden sisäistä täyttymystä. Tässä vaiheessa on tärkeää tiedostaa mahdollisimman moni hento korkeamman tahtokeskuksen ilmentymä. Tahtokeskus voi ilmetä tuntemuksia, mielikuvina tai täysin uusina ajatuksina ja ideoina, joille kaikille yhteistä on rauha, epäitsekkyys, ilo ja rakkaus.

Korkeamman tahdon toteuttaminen
Seuraavaksi alamme käytännössä toteuttaa ja toimia näiden uusien eheyttävien ajatusten ja tuntemusten mukaisesti. Korkeampi tahtokeskus ei voi voimistua ellemme myös käytännössä toimi saadun ohjauksen mukaisesti. Tiedostamisen ja toiminnan yhteisvaikutuksesta korkeampi hengen tahtokeskus voimistuu vapauttaen vähitellen sielun rakkauden ja laajentuneen tietoisuuden ihmisen uudeksi sisäiseksi kokemisen tilaksi.

3. Tahdon käyttäminen hyväksi olemuspuolten jalostamisessa

Jos ihminen ei vaivaudu tarkkailemaan ja jalostamaan olemuspuoltensa yhteistyötä, saattaa ihmisen tietoisuus rakentua ristiriitaiseksi eli epäeheäksi, sisältäen monta tahtoa. Tämä näkyy käytännössä erilaisten ajatusten, tunteiden ja halujen ristiriitaisuutena, jossa järki sanoo yhtä, tunne tuntee toista ja keho himoitsee muuta. Olemuspuolia tulisi jalostaa siten, että ihmiseen muodostuu yksi eheä tahtokeskus, joka läpäisee ja ohjaa kaikki olemuspuolet ristiriidattomalla hengen tietoisuudella. Tahtoa tulee käyttää herkän määrätietoisesti olemuspuolten keskinäisen tasapainon rakentamiseen tarkkailemalla tahtotoimintojen muodostumista sekä tiedostamalla olemuspuolten toimintaa, vastuualueita ja yhteistyötä. Olemuspuolten jalostamisen päämääränä on tietoisuuden synteesi.


Kun ihmisessä tulee korkeampi hengen tahtokeskus hallitsevaksi, alkaa hän tietoisesti toteuttaa sielunsa suunnitelmaa. Sielun välityksessä ihminen on jatkuvassa kanssakäymisessä korkeampien henkisten todellisuuksien ja Jumalan kanssa. Ihminen, jonka korkeampi tahtokeskus on toiminnassa, on löytänyt elämälleen syvemmän tarkoituksen ja kokee elämässään iloa ja sisäistä eheyttä. Korkeamman tahtokeskuksen toiminta näkyy ihmisessä lempeänä suoruutena ja voimana kulkea omaa sisäistä tietä.

Ihmisyyden korkea päämäärä on kehittää itsekeskeinen tahto universaaliksi tahdoksi. Universaali tahto on sielu-tahtoa, joka toimii epäitsekkäästi henkisen kehittymisen näkökulmasta luomakunnan kokonaisuuden hyväksi. Tämä on ihmisyyden tahto-kehityksen korkea päämäärä, jossa ihminen voi lopulta sanoa: "Minun ja Isän tahto on yhtä".

- Jaakko Muhonen / Selfcon -