HENKINEN OIVALLUSKYKY

Tämä artikkeli on luku Henkinen oivalluskyky kirjasta Rakkauden tie.

Henkinen oivalluskyky kuulostaa sanana varsin hienolta ja salaperäiseltä. Kysymys on kuitenkin yksinkertaisesta asiasta. Henkinen oivalluskyky on itsen tuntemista. Itsen tuntemisella tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ihminen on tietoinen itsestään. Hän on tietoinen ajatuksistaan, pyyteistään, tuntemuksistaan ja toiminnan takana olevista vaikuttimistaan. Oleellista tässä on, että ihminen on tietoinen itsestään kokonaisuutena. Mitä kokonaisvaltaisempaa tietoisuus on, sitä eheämpi eli kokonaisempi ihminen on. Osittuneisuus eli rajoittuneisuus on oivalluskyvyn puutetta.

Osittuneisuus on epäeheyttä, jossa ihminen elää useiden erilaisten minuuden osien muodostamassa tietoisuudessa. Tällöin oivalluskykykin voi ilmetä vain rajoittuneesti. Eheys on oivalluskykyä, rajoittuneisuus on oivalluskyvyn puutetta. Henkinen oivalluskyky on itsen näkemistä ja ymmärtämistä kokonaisuutena.

Itsen tunteminen on oman sidonnaisuuden tiedostamista ja hyväksymistä. Sinä hetkenä, kun ihminen on täysin tietoinen omasta sidonnaisuudestaan, vapautuu hän siitä. Siksi henkinen oivalluskyky on itsen suoraa hyväksyvää näkemistä.

Ahdistus ja pelko ovat epäeheyttä, jossa itse on jakautunut osiin yhden osan tarkkaillessa tilannetta, toisen osan pitäessä kiinni vanhoista käsityksistä ja kolmannen osan suuntautuessa tulevaisuuteen. Epäeheys on itsen osittuneisuutta, joka on henkisen oivalluskyvyn puutetta.

Henkinen oivalluskyky on nyt-hetkessä elämistä. Nyt-hetki on ristiriidaton kokonaisuus. Puhdas tietoisuus on nyt-hetkeä, jossa ollaan valmiita ottamaan vastaan hyväksyvästi kulloinenkin tilanne kokonaisuutena. Kun elämä otetaan vastaan hyväksyvästi hetki hetkeltä kokonaisuutena, itsen ristiriitaisuus eli osittuneisuus katoaa. Tämä on mahdollista, kun ihminen ei enää aseta elämää omiin rajoittuneisiin viitekehyksiin, eikä määrittele mielessään, miten elämän ja tilanteiden tulisi edetä. Kun lakkaa määrittelemästä elämää, saavuttaa sopusoinnun elämän kanssa. Niin kuin vesipisara antautuu puron vietäväksi, niin ihminen antautuu Elämän Voiman vietäväksi.

Ristiriitaisuuden kadotessa tilalle tulee eheys. Eheys on ristiriidattomuutta. Ristiriidattomuus on oivalluskykyä. Oivalluskyky on tietoisuutta. Tietoisuus on energiaa.

Antautumalla Elämän vietäväksi, henkinen oivalluskyky herää. Päästämällä irti itsestä, tulee tilalle ristiriidaton nyt-hetki. Jumala elää ikuisessa nyt-hetkessä. Jumala on Kaikenkattava Tietoisuus, lakkaamaton hetki hetkeltä uusiutuva ristiriidaton oivallusenergia. Tunteakseen Jumalan täytyy ihmisen ensin päästää irti itsestä.

Minuuden päästessä irti katoaa hyvän ja pahan, sinun ja minun välinen raja. Minuus on rajoittuneisuutta, joka estää kokonaisuuden suoran näkemisen. Siksi väärin rakentunut minuus on este henkisen oivalluskyvyn heräämiselle. Oivalluskyky voi herätä vain, kun ote sitovasta itsestä on osaksi päässyt irti. Tällöin minuuden luoma dualistinen osittuneisuus lakkaa ja tilalle paljastuu puhtaan tietoisuuden valaisema henkinen oivalluskyky.

Itsestä irti päästäminen johtaa ikuisen nyt-hetken kokemiseen. Nyt-hetki on loputonta virtaamista. Tässä tietoisuuden tilassa ajatukset ja tuntemukset koetaan hetki hetkeltä kokonaisuutena loppuun, ilman että ne jättävät mieleen turhia muistijälkiä. Muistijäljet ovat jännitteitä, jotka rakentavat erillisyyttä tietoisuuteen.

Kun jokainen tuntemus ja ajatus virtaa läpi mielen kadoten heti tietoisuudesta, ei jännitteitä pääse syntymään. Kun mieli on alati virtaavassa energian tilassa, henkinen oivalluskyky herää. Tällöin tietoisuus pysyy hetki hetkeltä tyhjänä.

Ikuisen nyt-hetken kokeminen eli tietoisuuden virtaaminen ei tarkoita sitä, että ihmisestä tulisi huonomuistinen. Kaikki tieto säilyy muistissa, ainoastaan tietoon liittyvä psykologinen sidonnaisuus katoaa. Psykologisen muistin tyhjentyessä, asiamuisti paranee. Mitä täydemmäksi ihminen haluaa, sitä tyhjempi hänen on oltava. Viisas on täysin tyhjä. Kun astia pysyy aina tyhjänä, voi siihen sisältyä kaikki.

Mitä enemmän ihminen on valmis kuolemaan hetki hetkeltä itselleen, sitä enemmän Elämän Energia pääsee virtaamaan hänen kauttaan. Ajaton nyt-hetki on loputonta kuolemaa, joka tekee mahdolliseksi ikuisen elämän. Kun ihminen heittäytyy Elämän Voiman varaan kuollen täysin sitovalle itselle, on hän yhtä Jumalan kanssa.

Sähköjohtimen tarkoitus on johtaa sähkövirtaa. Ihmisen tarkoitus on johtaa Jumalan Tietoisuuden energiaa. Mitään muuta tehtävää ihmisellä ei ole. Mitä puhtaammista aineosista sähköjohdin on rakennettu, sitä vähäisempi on energiahukka ja sitä enemmän johtimen läpi pääsee virtaamaan sähköä. Sama pätee ihmiseen. Mitä puhtaampi on ihmisen keho, mieli ja hermokeskukset, sitä paremmin ihminen voi johtaa Jumalan korkeataajuista energiaa.

Henkistä oivalluskykyä ei voi kehittää sanan alkuperäisessä tarkoituksessa. Itsen tasapainoinen eheytyminen johtaa itsestään henkisen oivalluskyvyn heräämiseen. Oivalluskyky herää itsen rajoittuneisuuden lakatessa.

Henkinen oivalluskyky on tie valaistumiseen. Valaistuminen on hetki hetkeltä uusiutuva oivalluksen tila. Henkinen oivalluskyky on dynaamista luovuutta, jossa tajunta on alati vapaassa uusiutuvuuden tilassa. Valaistuminen on ajatonta nyt-hetkessä virtaamista.

Kun pimeys katoaa, valo ilmestyy itsestään. Kun pilvet poistuvat auringon tieltä, aurinko pääsee paistamaan kirkkaana. Kun itsen harha ja rajoittuneisuus katoaa, henkinen oivalluskyky herää. Koska ihminen on jo pohjimmiltaan valaistunut, henkinen oivalluskyky herää itsestään rajoittuneisuuden lakatessa.

Henkinen oivalluskyky on suoraa näkemistä. Suora näkeminen on ykseyttä, joka on korkein tietämyksen taso. Suora näkemisen tila ei enää sisällä ajattelua sen normaalissa muodossa. Ajattelu on osittuneisuutta, joka sisältää subjektin eli ajattelijan ja objektin eli ajatusten kohteen. Ajattelija on tietoisuuden sen hetkinen hallitsevin minuuden osa ja ajattelun kohteena ovat muut minuuden osat. Ajattelu on tapahtuma, jossa tietoisuus on osittuneisuuden tilassa.

Niin kauan, kun ihminen samastaa itsensä ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, muodostuu niistä ajattelun pohja. Tämä pohja toimii ajattelun havaitsijana, jonka suhteen muut ajatukset havaitaan. Ajatukset ja tunteet ovat epävakaata energiaa, siksi ihminen itsekin on epävakaa ja levoton. Korkeaa oivalluskykyä ei voi olla niin kauan, kun tiedostamisen subjekti on epävakaa.

Erillisyyden päättyessä tilalle vapautuu eheys, joka on suoran näkemisen tila. Suora näkeminen on mahdollista, kun ihminen tiedostaa ja hyväksyy itsensä kaikkine tunteineen, haluineen, ajatuksineen ja ristiriitaisuuksineen kokonaisuutena. Sinä hetkenä, kun ihminen tiedostaa täysin oman rajoittuneisuutensa, vapautuu hän siihen samastumisesta. Ymmärtämällä itsen vapautuu itsestä. Tämä edellyttää hiljentymistä ja itsensä herkkää oivaltamista kokonaisuutena. Eheys on kokonaisuus.

Eheässä tietoisuudessa ajattelua ei enää esiinny sen normaalissa jakavassa muodossa, vaan ajattelua käytetään pelkästään tiedon ilmaisemisen välineenä tajunnan pysyessä alati vapaassa virtaavassa energian tilassa. Mielestä on tullut puhdas käyttöväline. Tajunta lepää intuitiivisessa suoran näkemisen tietoisuuden tilassa ja rationaalista ajattelupuolta käytetään tiedon lajitteluun ja esille tuomiseen. Vasta tässä asetelmassa ihminen on kasvanut todellisen ihmisyyden asteelle. Tajunta lepää ajattomassa luovassa rakkaudessa, mielen toimiessa sen omalla paikallaan, tiedon lajittelun käyttövälineenä.

Nykyisen teknologiayhteiskunnan suuri ongelma on se, että ihmiset ovat kehittyneet epätasapainossa. Mieli ja rationaalinen puoli ovat ylikorostuneet tiedon keskellä kasvaneilla ihmisillä. Ihmisen tajunta on painottunut liikaa tietoon, järkeen ja loogiseen ajatteluun. Nykyihminen elää mielen maailmassa. Mieli toimii aina tiedon luokittelevassa tietoisuudessa, koska se on mielen perusluonteen mukaista.

Mielen toiminta perustuu aikaan, menneisyyteen ja tulevaisuuteen, siksi mieli ei voi toimia muuten kuin erillisyyden tilassa. Ajattelu on erillisyyttä eli osittuneisuutta. Ajattelu on aikaa. Ajattelu on tietoa. Tieto tarvitsee ilmentyäkseen vastakohtaisuuden. Tieto perustuu vastakohtiin. Tietoa ei voi olla ilman ei-tietoa. Siksi tieto on osittunutta eli rajoitteista. Mieli, tieto ja aika muodostavat oman vastakohtiin ja ajan piirin kuuluvan ulottuvuutensa. Vastakohtiin perustuva tietoisuus on rajoittuneisuutta.

Puhdas tietoisuus ei ole osittunutta. Puhdas tietoisuus on suoraa näkemistä, jossa osittuneisuus on lakannut. Suora näkeminen on ykseyttä, joka on oma ajaton ulottuvuutensa. Tietoisuus ei perustu osittuneeseen tietoon. Tietoisuus on jakamaton kaikki. Tietoisuus on henkisen oivalluskyvyn vakaa pohja, joka ei perustu vastakohtiin ja aikaan.

Jumala ei ole osittunut. Jumala ei ole hyvä eikä paha. Jumala on osittuneisuuden ja tiedon jakamaton perusta, jossa sekä hyvä että paha, tieto ja ei-tieto lepäävät dynaamisessa ykseydessä.

Mieli toimii aina tiedon maailmassa. Niin kauan, kun ihmisen tajunta on voimakkaasti samastunut mielen maailmaan, on ihminen osittunut. Osittuneisuus on oivalluskyvyn puutetta. Osittuneisuus on tunteiden jatkuvaa vaeltamista, sisäistä levottomuutta ja ahdistusta. Osittuneisuus on kamppailua itsensä ja elämän kanssa. Tässä tietoisuuden tilassa ihminen tekee eron itsen ja elämän välille. Hän yrittää voittaa elämän taistelemalla sitä vastaan, ikään kuin ihminen ja elämä olisivat erillisiä.

Ihminen on elämä ja elämä on ihminen. Jumala on elämä, siksi Jumala ja ihminen on yhtä. Kun tajunta vapautuu mielen dualistisen tietoisuuden harhasta, elämä ja ihminen ovat yhtä. Kokija ja kokemuksen kohde ovat yhtä. Rakastaja ja rakastettu ovat yhtä. Silloin jäljelle jää se mikä on. Ikuinen kuolema, ikuinen elämä, puhdas oivallusenergia, ehtymätön Luova Rakkaus.

Itsen kadotessa paljastuu vakaa tietoisuus, joka on luovaa oivallusenergiaa. Tietoisuus voi olla vakaa vain, jos ei ole samastumista. Vain minä-käsite voi samastua. Minuus on käsite itsestä, johon tajunta on kiinnittynyt. Olen tarttunut siihen ajatukseen ja tunteeseen, että minä olen ujo, älykäs tai tyhmä. Minuus sitoo tajuntaa mielen polaariseen rajoitteiseen tietoisuuteen.

Samastumisen päättymisen seurauksena tietoisuus pääsee laajenemaan. Mitä vähemmän on samastumista, sitä rajattomampi on tajunnan työskentelykenttä. Tietoisuus voi olla vakaa vain, jos ei ole minuutta, joka samastuu mihinkään.

Itsen sidonnaisuuden ymmärtäminen vapauttaa suoran näkemisen tilaan. Suorassa näkemisen tilassa olemme tyhjiä itsestä. Olemme varmaan kokeneet voimakkaita oivalluksen tiloja ja muistamme, kuinka koettuamme oivalluksen olemme hetken aikaa tyhjiä. Henkinen oivalluskyky on jatkuva tyhjyyden tila. Tyhjyys on ristiriidaton ykseys, jossa mielen luokitteleva tietoisuus on hiljentynyt. Ykseys on suoraa näkemistä. Ykseys on tila, jossa tietoisuus on vakaa. Ykseys on olla se mikä on.

Korkein tietämyksen taso on suora näkemisen tila, joka on henkistä oivalluskykyä puhtaammillaan. Tämä kyky ei kehity hetkessä ihmisessä. Henkisen oivalluskyvyn herääminen vaatii elämän laajan kokemusvaraston yhdentyneenä negatiiviseen persoonallisuuteen. Negatiivisella persoonallisuudella tarkoitetaan objektiivista itsen ymmärtämistä eli hienovaraista minän sidonnaisuuden tiedostamista. Tässä tietoisuuden tilassa ihminen on sulattanut itseensä hyvin laajan määrän erilaisia kokemuksia.

Kokemusten hankkiminen edistää tietoiseksi tulemista. Kokemusten kautta tietoisuus kehittyy herkäksi hienovaraiseksi energiakudokseksi, joka pohjautuen laajaan kokemusvarastoon intuitiivisesti kykenee erottamaan epätoden todesta.

Henkinen oivalluskyky on kyky erottaa epätosi todesta. Henkinen oivalluskyky on nähdä tapahtumissa ja elämässä asioiden ydin, sisin olemus. Ennen kuin ulkoisesti toteutamme elämässämme mitään, on se jo tapahtunut syvemmällä tasolla mielessä ja alitajunnassa. Ulkoinen on sisäisen heijastumaa. Henkinen oivalluskyky on kyky nähdä ulkoisten tapahtumien pohjalla syvemmällä tasolla oleva todellisuus.

Kokemukset laajentavat tietoisuutta. Jokainen kokemus varastoituu tietoisuuteemme mielen erottelemana, tuntemusten ja tiedon kombinaationa. Ennen kuin olemme sulattaneet itseemme hankkimamme kokemuksen, kokemus on jotain meistä erillistä. Tällöin joudumme käyttämään ajattelua kokemusten sisällön analysointiin. Tämä on oppimisen ensimmäinen taso, jossa tietäjä ja tiedon kohde ovat erillisiä. Verratkaamme tätä tietämyksen tasoa matematiikan opiskelijaan, joka saatuaan matemaattisen tehtävän joutuu suuresti pohtimaan ja miettimään ratkaistakseen annetun ongelman. Koska hän ei ole täysin sisäistänyt matemaattisia lainalaisuuksia, joutuu hän käyttämään apuneuvona ajattelua.

Korkeimmassa tietämyksen tasossa tieto ja tietäjä sulautuvat yhdeksi. Kokija ja kokemukset ovat yhtä. Niin kuin pätevä matemaatikko näkee suoraan ratkaisun pelkästään katsomalla matemaattista ongelmaa, niin elämän taitaja, joka on tullut yhdeksi hankkimiensa kokemusten kanssa, näkee välittömästi asioiden sisimmän olemuksen. Korkein tietämys on suoran näkemisen luovaa helppoutta.

Oppimisen tapahtuman voimme oivaltaa myös klassisen autolla ajamisen esimerkin avulla. Ihminen, joka harjoittelee autolla ajoa, joutuu alussa muistelemaan ja tarkkailemaan ajamistaan. Missä on kaasupoljin, miten vaihdetaan vaihdetta, miten ryhmitytään risteyksessä. Monta tapahtumaa, joita ajaja ei vielä hallitse. Ajaja ja auto, tietäjä ja tieto ovat erillisiä. Sitä mukaan kun ajotaito kehittyy kokemusten ja ajotuntien myötä, kiinnittää ajaja vähemmän huomiota ajoneuvoon ja itse ajamisen tapahtumaan. Tieto alkaa kokemusten myötä muuttua tietämykseksi. Ajajan ja ajotapahtuman välinen ero katoaa. Ajajasta tulee vähitellen yhtä ajoneuvon ja ajamisen tapahtuman kanssa. Taitavan ajajan ei tarvitse miettiä, missä kaasupohjin on tai miten vaihdetaan vaihteita. Kaikki käy itsestään. Korkein tietämyksen taso on ajamisen riemua ja helppoutta, se on tila, jossa ajaja on yhtä koko ajotapahtuman kanssa.

Ensin on tieto. Lopulta tieto ja tietäjä sulautuvat yhdeksi ykseydelliseksi tietämykseksi. Kaikki oppiminen noudattaa tätä kaavaa. On syytä pitää mielessä kuitenkin, että ihmiset kantavat lukemattoman määrän erilaisia kokemuksia latentteina voimavaroina alitajunnan valtavassa varastossa. Siksi toinen ihminen käy jonkin alueen oppimisen prosessin huomattavasti nopeammin läpi aina korkeampaan tietämyksen tasoon asti, toisen ihmisen vielä opetellessa perusteita. Mikäli ihminen kantaa sisällään laajaa kokemusvarastoa, niin oppimisen prosessi on suureksi osaksi vanhan kertaamista vapauttamalla alitajunnasta itsen kohtaamisen kautta piilossa olevaa tietämystä. Henkisyys ei katoa koskaan. Henkisyys voi vain olla tilapäisesti piilossa.

Henkisen oivalluskyvyn herääminen vaatii, että ihminen on sulautunut hankkimansa laajan kokemusvaraston kanssa yhdeksi. Siksi suora näkemisen tila eli henkinen oivalluskyky ei kehity ihmisessä hetkessä. Ihmisen on hankittava laaja määrä erilaisia kokemuksia, ennen kuin hänessä pääsee loistamaan puhtaana henkinen oivalluskyky.

Elämä on hyvin monisäikeinen, siksi elämän ymmärtäminen vaatii laajaa kokonaisvaltaista tietämystä. Tasapainossa tapahtuva kokonaisvaltainen itsen kehittäminen on merkittävässä asemassa henkisen kasvun tiellä. Henkinen oivalluskyky on asioiden ja tapahtumien mahdollisimman laajaa kokonaisvaltaista näkemistä.

Kun ihminen on kehittynyt tasapainoiseksi objektiiviseksi henkiseksi olennoksi, joka rakentuu sydämen, intuition, tunteen ja järjen saumattomasta kokonaisuudesta yhdistyneenä laajaan kokemusvarastoon, voidaan ihmisestä käyttää nimitystä elämän tietäjä.

Laaja kokemusvarasto auttaa kokonaisvaltaisen ihmisen rakentumisessa. Tuntekaa ahdistusta, rakkautta, pelkoa, mustasukkaisuutta ja muita inhimillisiä tunteita, koska se on merkki siitä, että kaikkea ei ole vielä koettu. Kun ihminen tuntee voimakasta halua jotain asiaa kohtaan, on se merkki siitä, että kyseinen asia puuttuu hänen sisältään.

Henkisyys on itsensä täydeksi tekemistä. Täydeksi voi tulla kokemalla ja näkemällä kaiken. Kokemusten hankkiminen laajentaa ihmistä. Oleellista tässä on, että ihminen on tietoinen omista haluistaan ja kokemuksen janostaan. Tällöin kokemusten hankkiminen edistää ihmisen täydeksi tulemista sekä kokemuksista hankitun sisällön rakentavassa merkityksessä, että edistämällä itsen objektiivista näkemistä. Viisas täydeksi tuleminen edistää tyhjentymistä.

Mikäli ihminen tietoisesti kokee kaikki kohtaamansa asiat, tunteet ja tilanteet, edistää se tietoiseksi tulemista. Ulkoisten asioiden eli kokemusten kautta ihminen pääsee kohtaamaan itseään. Mitä laajemmin ja syvemmin ihminen joutuu kohtaamaan itsensä, sitä enemmän hän ymmärtää itseään. Kokemukset tarjoavat mahdollisuuden itsen kohtaamiseen. Mikäli pystymme kohtaamaan kokemusten kautta oman sidonnaisuutemme mahdollisimman objektiivisesti, edistää se henkisen oivalluskyvyn heräämistä.

Elämisen taito on nähdä asioissa, ihmisissä ja tilanteissa muotojen maailmalta piilossa oleva ydin. Henkinen oivalluskyky on taito erottaa olennainen epäoleellisesta. Kyseessä on kirjoittamaton elämisen taito. Elämisen taito on luovuutta ja rakentavaa kehittymistä, jossa pieninkin elämän tilanne nähdään henkisen kehittymisen mahdollisuutena. Henkinen kehittyminen on hetki hetkeltä laajentumista kohden korkeampaa rakkautta ja ykseyden tiedostamista.

Elämisen intuitiivinen taito on kadonnut monilta nykyajan ihmisiltä, siksi elämä koetaan niin ahdistavana. Kokonaisvaltaisen henkisen oivalluskyvyn kehittäminen voi toimia porttina korkeampaan elämisen tasoon. Tämä on mahdollista, kun ihminen aidosti kiinnostuu itsestään astumalla kokonaisvaltaisen henkisen kehittymisen tielle, johon kuuluu kaikkien olemuspuolien tasapainoinen kehittäminen.

Henkinen oivalluskyky on kaikissa elämän tilanteissa suunnaton apuneuvo. Henkinen oivalluskyky on itsen ja elämän objektiivista näkemistä, jonka seurauksena ihminen löytää paikkansa suuressa elämän virrassa. Ihminen joka tuntee itsensä, ei koskaan ole yksin. Sillä mitä enemmän ihminen ymmärtää itseään, sitä enemmän hän huomaa olevansa osa suurta kokonaisuutta. Kokonaisuus on Jumalan ehtymätöntä luovaa rakkauden virtaa, jonka keskellä jokainen meistä taivaltaa. Elämme kaikki loppumattoman Rakkauden Valtameren keskellä.

Henkisen oivalluskyvyn kehittäminen avaa sydämemme vastaanottamaan Elämän suunnaton kauneus ja harmonia. Tämän oivallettuaan ihmisen taival muuttuu Rakkauden tieksi, jossa sydän ylistää lakkaamatta elämän kauneutta ja olemassaolon autuutta.


- Jaakko Muhonen / Rakkauden tie / Henkinen oivalluskyky -